"Mä muistan tytön tuon hyvin niin, muistan miten me suudeltiin, kun mä Stadia kohti pyörällä sotkin, niin sitä erottiin. Hän jäi luokse joenrannan missä tuoksuu havupuu, kotiin sieltä hänet kannan pussaan puhki koko suun" -Tapani Kansa¨

Ensimmäinen osa on kirjoitettu Jessikan minä -muodossa.

Hei, olen Jessika Jahkola. Olen 22-vuotias ja haluaisin päästä Opetus -uran huipulle jonain päivänä. Minulla on perhetavoite ja horoskoopiltani olen rapu. Pidän meikistä ja muokatuista hiuksista, mutta inhoan yli kaiken liikakiloja, jotka kertyvät liianki helposti. Luonteeltani olen tämänlainen: sottapytty/siisti 6, ujo/menevä 3, laiska/toimelias 6, vakava/leikkisä 4, marisija/kiltti 6. (Itse en pidä luonnetta niin tärkeänä, mutta joitankin saattaa se ehkä kiinnostaa :))

Tässä kasvokuva minusta.

Taloni, jonka sain perintörahoillani rakennettua ei ole kummoinen. Toivottavasti saan kuitenkin pian hankittua itselleni miehen, niin saan itselleni katon pään päälle ja kullan kainaloon :) (sori ruudut!)

Uudessa kodissani aloin ensimmäisenä opiskelemaan ruuanlaittoa, muuten kuolisin varmaan pian nälkään.

Lopetin lukemisen heti kun näin elämää täällä tylsässä Jokirannassa. Postinkantaja Aamu Mäkinen oli kuitenkin vasta teini, joten jätin hänet rauhaan.

Ryntäsin hakemaan Aamun tuoman lehden ja etsin vapaita työpaikkoja. Opettajan paikkoja ei valitettavasti ollut vapaana, mutta soitin kuitenkin itselleni työn sotilaaksi.

Seuraavassa hetkessä pihalleni ilmestyi Titta Turhama puutarhakerhosta. Hän kertoi miten täällä pystyy osallistumaan aktiivisesti puutarhakerhon toimintaa ja kiitin häntä vierailusta.

Raija Leppänen, Maisa Bäckmän ja Benjamin Lohela tulivat toivottamaan minut ystävällisesti tervetulleeksi naapurustoon. Juttelin heidän kanssaan hetken, jonka jälkeen liukenin paikalta tekosyyn varjolla.

Iltapäivä kului uusiin naapureihin tutustuessa. Valitettavasti Jonne Kotalasta ei tulisi miestäni, vaikka hän selvästi sitä toivoikin. Hankkisi ensin itselleen ajan kauneusleikkaukseen.

Illalla pääsin nauttimaan ensimmäisestä ateriastani. Purkkiruoka oli syötävää, mutta ei todellakaan voittanut yliopistoaikojen sapuskoja.

POTKUT!! :( (niin mun tapasta vastata väärin urakysymykseen)

Sain potkut, mutta en surrut sitä kauan vaan tutustusin Sirja Pulliaiseen, joka käveli kämppäni ohitse. Meistä tuli nopeasti ystävät :)

Iltapäivällä tutkisin avoimia työpaikkoja ja minua onnisti. Sain homman leikkikentän valvojana. Palkka ei ollut kummoinen, mutta ainahan voi yletä :D

Miksi taloni ohitse kulkee vain tämän näköisiä miehiä? Kyösti Töllönen on hyvä esimerkki millaista miestä en halua miehekseni.

Ja miksi Joonas Karstan näköiset miehet kävelee aina ohitse kun olen töissä? Alan pian epätoivoiseksi, eikö täällä oikeasti ole komeita miehiä?

Miehet miehet miehet! Ainoa asia mitä minulla on ollut mielessä tänne muuton jälkeen. Onneksi pystyin keskittymään opiskeluun edes hetkeksi.

Jipii! Kiljaisin, kun näin Joonaksen kävelevän taloni ohitse. Tutustuimme ja meistä tuli ystäviä. Ehkä meistä kehkeytyy vielä jotain enemmän ;)

Ylennyksen jälkeen kaivauduin peittoni alle. Päämääräni illalla olisi tämän kaupungin keskusta.

Illalla saavuin Plazan, jossa meininki oli hyvin alhainen.

Kahvittelin Jonnen kanssa, joka herätti taas henkiin toiveen ottaisinko hänet miehekseni. Tyrmäsin kuitenkin Jonnen toiveen ja lupasin olla hänen ystävänsä. (Kamoon Jonne, jotain naamarajaa)

Päätin hankkia ennen muualle lähtöä hieman lisätienestiä baarimikkona. Kauppa kävi niin hiljaiseen tahtiin, että lähdin vähin äänin.

Olin menossa soittamaan itselleni taksia, kun huomasin pizzakuski Remukka Lousteen Plazassa. Mitä pizzakuski tekee yhteisötontilla?

Aikansa kuluksi aloin räppäämään. Ohikulkeneet simit vain nauroivat. Olin kai niin viihdyttävä :D (Tai huvittavan näköinen sanon mä)

Yöllä päätin lähteä Stadiin. (Huomatkaa syksy on vaihtunut talveksi :))

Ihanaa! Stadista löytäisi itselleni varmasti miehen. Kauppoja ja puistoja riitti joka lähtöön. Voisin jopa harkita muuttoa tänne toiminnan keskelle.

Olin ensimmäinen tanssilattialla. DJ soitti hyvää musiikkia ja meno koveni. Näytin tietenkin parhaimman puolen itsestäni, jos vaikka ohi sattuisi kulkemaan hyviä sulhasehdokkaita.

Koska sulhasehdokkaita ei löytynyt päätin mennä kokeilemaan magnetohytkytintä. Loppu tuloksen voi arvata..

Auts! Tuo sattui.

Grrr. Tälle komistukselle oli pakko uskaltautua juttelemaan. Söpöliinin nimi on Gullik Savela ja ehdottomasti lisätty sulhasehdokkaisiin.

Kreivitär Murhe oli myös saapunut bailaamaan ja oli ystävällisellä tuulella. Kreivittärestä voisi hankkia ystävän. Tosin hänen ulkomuotonsa hieman epäilyttää.

Bailaamisesta tulee nälkä ja päätin lähteä huikkaamaan yöpalaa läheiseen kahvilaan.

Kahvilassa tapasin komean Remukka Jokisen. Remukka oli kyllä komea, mutta hänellä harmillisen pieni ylähuuli :(

Lopulta sain pöydän ja tilasin jättikatkarapuja limettimehussa. Minulla oli nälkä :D

Ah, huomasin Joonaksen syötyäni ja pyysin häntä jäämään kanssasi nauttimaan illasta.

Syötyämme Joonas alkoi lämmetä ja hän otti minut syleilyyn. Joonas on kyllä mukava, mutta hän eteni hieman liian nopeasti minun makuuni, ja sen huomaa ilmeestäni.

Joonaksella oli ollut kivaa ja sain ruusun. Olin onnessani ja otettu ihanasta kirjeestä.

Olen saanut säästettyä sen verran rahaa, että sain katon pään päälle.

Aamulla soitin Gullikille, koska halusin tutustua myös häneen ja antaa hänelle mahdollisuuden olla parempi sulhanen kuin Joonas.

Meillä juttu sujui jo alusta asti hyvin ja tulimme loistavasti toimeen. Olin onnellinen löydöstäni.

Illalla pyysin Gullikin kanssani treffeille ja menimme syömään.

Meillä meni hyvin ja tarjoilija naureskeli minun flirttailua.

Illallistamisen jälkeen Gullik ja minä menimme keilaamaan. Minä en vain hallinnut keilaamista.. (Sorry kuvalaatu)

..ja flirttalin mielummin Gullikin kanssa.

Meno koveni ja ryntäsin soittamaan taksin, jotta me pääsisimme Gullikin kanssa mahdollisimman nopeasti kutemaan. "Kulta, yks juttu, käske niitten pitää kiirettä tai..", Gullik komensi minua.

Kotona meno yltyi muhinoimisesta peittojen heilumiseen.

Aamulla heräsin aikaisin ja tein aamupalaa. Kesken sitä päätin kosia Gullikia ja kultani suostui. Nyt hän on ikuisesti minun <3

Aamulla pyysin Gullikin kylään ja muuttamaan häntä pysyvästi luokseni. Kultani suostui.

Iltapäivällä vietimme häitä. Elämäni romanttisin hetki tähän saakka. Ah, uskotte varmasti kuinka onnellinen olin. (Saanen esitellä Herra ja Rouva Jahkolan!)

Seuraava osa on 1b. ja se on jatkoa tälle osalle. Kuvia olisi muuten ollut liikaa yhteen osaan. Seuraavassa osassa selviääkin saavatko Jessika ja Gullik jälkikasvua ja miten yhteiselämä lähtee käyntiin.