Perijätär, Celeste muutti perijätaloon aikuistuneena, itsevarmana ja kauniina.

Hän tuskin oli saanut tavaroitansa purettua, kun jo soitti rakkaalleen, Tuomakselle. "Muutathan sä tänne?", Celeste kysyi Tuomakselta ujosti. Mies nyökkäsi ja hymyili.

Tuomas koki pienoisen muodonmuutoksen muutettuaan taloon. Suosiotavoitteinen mies tuli heti toimeen appivanhempiensa kanssa, mutta töitä poliisialalta ei valitettavasti heti löytynyt.

"Kulta, mul olis pieni kysymys..", Tuomas aloitti ja kaivoi pienen rasian taskustaan. Hän asetti sen somasti pöydälle ja Celeste oli aivan sanaton. "Mi-mi-mitäh?" "Celeste Jahkola, tulisit sä mun vaimoksein?"

Onnen kyyneleet silmissä Celeste onnistui nyökyttämää myöntävän vastauksen. Hän menisi naimisiin.

Suuria muutoksia sen kun tuli lisää. Celeste ja Tuomas halusivat oman näköisensä talon. Niimpä kaikki kasasivat tavaransa ja Jahkolat muuttivat uudelle tontille.

Talon takapihaa

Alakerran pohjapiirrustus: vasemmalla alhaalla eteinen, ylhäällä vasemmalla aula, keskellä ylhäällä olohuone, oikealla ylhäällä wc ja oikealla alhaalla keittiö/ruokailutila

Yläkerran pohjapiirrustus: vasemmalla alhaalla makuuhuone joka nyt työhuoneena, keskellä vasemmalla aula, ylhäällä vasemmalla wc, keskellä ylhäällä C:n & T:n makuuhuone, oikealla ylhäällä vanhuksien makuuhuone, keskellä oikealla wc, alhaalla keskellä wc ja oikealla alhaalla kaksi tyhjillään olevaa makuuhuonetta

Tapetit laitettu jälkeen päin

Muuton jälkeen oli Celeste ja Tuomas olivat valmiina menemään naimisiin. Talo kukoisti ja kaunis kesäinen ilma houkutteli ulos. Macylta loppui happi hetkeksi, kun hän näki siskonsa. "Sä.. Sä oot jumalattoman kaunis, sisko", Macy sanoi ja rutisti siskoaan.

Pihalla, juuri ennen seremoniaa Celeste huokaili onnesta. Antti hymyili takaisin ja iski silmää. Tuskin kukaan enää ihmetteli, miksi pari valitsi toisensa ;)

Awwww<3

Olin laittanut kaaren väärinpäin.. Siksi vieraat tuolla :D Vieraat taputtivat ja huokailivat vastanaineelle parille. Tunnelma kohosi ja kohosi.

Antin vastuulle oli jätetty häiden musiikkipuoli..

..ja vanhus hoitikin homman loistavasti ja kaikki jorasivat pihalla innoissaan.

Välillä toki soitettiin rauhallisempaa musiikkia ja nuori pari sai nauttia toisistaan.

Antti sai vastuulleen aloittaa hääkakun leikkaamisen.

"Ota vähän kakkua", Tuomas sanoi Celestelle työntäen tämän suun täyteen.

Häät päättyivät ja tunnelma oli katossa. Nuori pari lähti häämatkalleen ja vanhukset jäivät kotiin siivoamaan sotkuja.

Kotona kuuma tunnelma jatkui ja suudelmat vaihtuivat.

Pian kuuman hääyön jälkeen Celestellä alkoi kauheat aamupahoinvoinnit. Ettei vain Celeste aavistaisi olevansa raskaana? Miksihän muuten miettisi rakasta miestään.

"Kulta, mä taidan olla raskaana..", Celeste kuiskasi Tuomakselle. Miehen ilme oli näkemisen arvoinen. Hänestäkö olisi tulossa isä.

Maya oli onnensa kukkuloilla. Ja syytäkin oli. Maya oli viimein päässyt taidealan huipulle, ollen Visionääri.

Celesten kasvanut maha todisti, että perheenlisäystä todella oli tulossa. "Kuikui pikkuinen, mummi täällä vaan pölisee", Maya leperteli tyttärensä vatsakummulle. "Äiti, kai sä lupaat auttaa sit tän kasvatuksessa?" Celeste kysyi ja taputti mahaansa. "Tottahan toki kultaseni, tottakai", Maya vastasi ja halasi tyttöään.

Samalla hetkellä puhelin soi ja Maya kiirehti vastaamaan. Puhelimen toisessa päässä kuului itkun tuherrusta ja Maya jäi huolissaan kuuntelemaan. "Kuka siellä?" "Gabriella", kuului itkun joukosta. "Kulta rakas, mitä on tapahtunut?" Maya kysyi vakavana.

Puhelimen toisesta päästä alkoi kuulua puhetta: Eilen illalla olin lasten (Arthur 7v ja Charlotte 3v) kanssa kotona, kun puhelin soi. Antti (mies) oli töissä (poliisi) ja olin laittamassa lapsille iltapalaa. Soittaja oli joku Antin työkaveri. Hän kertoi, että Anttia oli ammuttu. Hän oli kuollut. Itkua!

Itkin hullun lailla, mutta yritin rauhoittua, sillä lapset touhusivat omiaan yläkerrassa. Mietin miten kertoisin heillekin? Pienille viattomille lapsilleni.

Ja kaiken huipuksi huomasin olevani raskaana. En edes halunnut aikanaan lapsia. Antti halusi. Äiti kiltti, voisiks te tulla tänne.. Mä en pysty hoitaa ketään tällä hetkellä. Maya oli kuunnellut tarpeeksi. Hänen tyttärensä tarvitsi häntä, mutta toisaalta hän oli luvannut jo Celestelle auttavansa tätä.

"Celeste, siskosi soitti ja kertoi Antin kuolleen. Joku oli takaa-ajo tilanteessa ampunut kahta poliisia ja valitettavasti toinen osui kuolettavasti Anttiin. Meidän on isäsi kanssa muutettava Gabriellan luokse ja autettava häntä pääsemään tolpilleen", Maya aloitti.

"Mutta äiti! Sä lupasit auttaa mua tän vauvan kanssa. Itse Gabi on lapses hankkinu", Celeste tiuski.

"Nohnoh, kyllä sinä hyvin tiedät, että Arthur adoptoitiin ja Charlotte syntyi Antin toiveesta. Ei Gabi ole äitityyppiä. Hän tarvitsee minua ja isääsi kasvattamaan lapsia. Olisit kai sinäkin ihan rikki, jos Tuomas kuolisi, vai?" Maya puolusti Gabriellaa.

Tuomas osallistui keskusteluun: "Kulta hei, onhan sulla mut. Mieti nyt Gabia, hänellä ei oo enää ketään. Äitis ja isäs haluu vaan auttaa siskoas". "Niin no, mut silti.. Okei, muuttakaa pois", Celeste sanoi ja Maya hymyili tyttärelleen lämpimästi.

Niimpä Maya ja Antti pakkasivat kimpsunsa & kampsunsa ja lähtivät. Juuri ennen lähtöä Celeste kävi vielä rutistamassa äitiänsä ja pyysi tätä kertomaan suruvalittelut Gabille ja halaamaan tätä puolestaan.

Vanhusten lähdettyä talo tuntui entistä tyhjemmältä. Onnekseen sekä Celeste että Tuomas saivat molemmat töitä. Tosin Celeste jäisi vielä kotiin, sillä suuri vatsa olisi tiellä.

Celeste halusi välttämättä maistaa syksyn sadon tuotoksia ja joikin appelsiinilimua. Raskaana olo sai naisen helposti väsyneeksi, mutta kulaus appelsiinilimua piristi kummasti päivää.

Viimein Celesten synnytys käynnistyi.

Maailmaan saapui pieni käärö, tyttövauva. Lapsi sai nimekseen Krystal Jahkola.

Ensi osassa mm. Celesten ja Tuomaksen elämää pienen tyttövauvan vanhempina.