Pahoittelen osan lyhyyttä, mutta yliopisto meni ryminällä ohi.

Minä, Brandon Jahkola saavuttuani yliopistolle, sukuni osakuntatalolle.

Siskoni Brenda ja Brianna olivat opiskelleet jo monta vuotta ja olivat muuttaneet tämännäköiseen kämppään.

Brendasta oli tullut oikea namu, mutta hän oli siskoni enkä voinut tehdä mitään. Brendalta sai hyviä neuvoja naisia koskien. Se luuli tietävänsä kaiken. Ja pah!

Brianna oli huomaamaton osapuoli isoistasiskoistani. Vaikka se nautti elämästään, emme olleet samalla aaltopituudella. Brianna olikin onnekseni jo keskeyttänyt opinnot tullessani yliopistoon.

Isotsiskoni olivat ehtineet tehdä yhtä sun toista ennen minun ja Benjaminin tuloa. Sain joka ilta kuunnella juttuja tyyliin: "Muistaks Brianna ne Maken bileet? Ne oli niin parhaat. Toivottavasti se pitää pian uusiks, et noi Pikkuisetki pääse kokeilee, miltä tuntuu bilettää kampuksella. Se on kuule ihan eri juttu pikkujäbä, kun jotku lukiopippalot". Hah, ei ne mitään tiennyt mun nuoruudesta..

Brenda lähti läksimään aika nopeasti meidän tulon jälkeen. Se sanoi, että sillä on mies venaamassa, eikä se halunnut riskeerata sen suhdetta.

Sitä ennen Brenda oli tutustuttanu mut sen yhteen kaveriin, Annaan. Meillä meni Annan kanssa hyvin kemiat yhteen. Se oli kiva, mutta kauneudella sitä ei ollu pilattu.

Benjaminin Brenda oli tutustuttanut Jaanaan. Sen vanhaan koulukaveriin.

Yhtenä iltana Benjamin tuli juttelemaan mulle ja se sanos lähtevänsä yliopistosta. Ne oli muuttamassa Jaanan kanssa Jokirantaan ja perustavansa siellä perheen. Se perkula jätti mut yksin.

Tai yksin ja yksin. Olihan mulla Anna. Ja se anto :D

Me vietettiin Annan kanssa paljon aikaa yhdessä ja mä tajusin kuinka paljon mä välitin siitä.

Olin päättänyt kosia Annaa ja yhtenä iltana se sai kokea kunnon yllätyksen. "Tuutko vaimokseni?" Olin vain hymähtänyt.

Anna suostu ja mä olin onnelinen. Ja niin kai sekin. Me kilisteltiin ja loppuilta meni makkarin puolella.

Koska olin löytänyt kivan puolison yliopistolta, päätin lähteä kotiin. Ja aivan, mä olen perijä nro 1.

Kotona

Kotiin tultua mä stailasin itteni. Yliopistolla rahat oli aika tiukilla, enkä saanut uusinta muotia olevia vaatteita. Aika pettymys, mutta nyt voisi taas käyttää faijan tililtä rahaa.

Aamulla kutsuin Annan mun luo (ja vanhempieni ja kissojen) ja pyysin sitä muutta meidän luokse. Kulti tietty suostu ja niin mä sain maalata meille uuden makkarin ja kaivaa varastosta vauvankehdon valmiiksi.

Anna joutui myös stailauksen uhriksi, mutta ei siitä kovin kaunista saanut. Toivon mukaan meidän tenavat eivät peri kulmikkaita kasvoja.

Osa on vähän töksähtelevä, mutta tämä oli vain sen takia, että LC:ssä pääsisin eteenpäin. Ensi jakso toivon mukaan taas vähän pidempi.